Mietin pitkään mitä mieltä olen tästä vanhasta perinteestä, mutta asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että jos myös tuleva vaimo antaa huomenlahjan, ei huomenlahjan antaminen toista käsitystä miehen paremmasta asemasta avioliitossa. Ehkä olisi välillä helpompaa, ettei pohtisi näitä asioita näin pitkälle. Mutta onhan se oikeasti mukavaa, että tuoretta avioliittoa voi vielä jollakin tavalla juhlistaa seuraavana päivänä.
Mutta mitä sitten antaa ihmiselle, jolla tuntuu olevan jo kaikkea (ja jos jotain tarpeellista ei ole, käy hän sen yleensä heti hommaamassa) ja joka ei pahemmin välitä ylimääräisistä tavaroista. Päätin tässä kohtaa mennä perinteisellä linjalla. Hommaan sulholle rannekellon, sillä hänellä ei ole yhtään kelloa. Sulho ei ole ikinä käyttänyt kelloa, mutta ajattelin, että kyllähän joissain tilanteissa kelloa voisi käyttää, vaikka sitä ei joka päivä tykkäisi pitää ranteessaan.
Konsultoin asiasta myös sulhon veljen kanssa, joka on kunnon kellohifistelijä, ja myös hän oli sitä mieltä, että kyllähän nyt yhden kellon ainakin voisi omistaa. Vielä pitäisi päättää minkä kellon sulholle hommaan. Kelloon voisi hommata vielä kaiverruksen, mutta ajattelin tehdä niin, että sulho saa ensin kokeilla kelloa ja kaiverrus käydään teettämässä myöhemmin. Jos ollaan tehty siis valinta ihan metsään, voi kellon silloin vielä helpommin vaihtaa. Saan kellon valinnassa onneksi apuja sulhon veljeltä, sillä itse en kelloista mitään tiedä.
Konsultoin asiasta myös sulhon veljen kanssa, joka on kunnon kellohifistelijä, ja myös hän oli sitä mieltä, että kyllähän nyt yhden kellon ainakin voisi omistaa. Vielä pitäisi päättää minkä kellon sulholle hommaan. Kelloon voisi hommata vielä kaiverruksen, mutta ajattelin tehdä niin, että sulho saa ensin kokeilla kelloa ja kaiverrus käydään teettämässä myöhemmin. Jos ollaan tehty siis valinta ihan metsään, voi kellon silloin vielä helpommin vaihtaa. Saan kellon valinnassa onneksi apuja sulhon veljeltä, sillä itse en kelloista mitään tiedä.
Kellon lisäksi kirjoitin sulholle kirjeen, jossa käyn hieman läpi meidän yhteisiä vuosia ja muuta henkilökohtaista. Ajattelin, että se kirje on vähän niin kuin puheen korvike, mutta paljon henkilökohtaisempi, sillä en missään nimessä sanoisi kaikkea kirjoittamaani kaikkien vieraiden edessä juhlissa. Näiden kirjeiden kirjoittamista voisi hyvin jatkaa sitten tulevina hääpäivinä. Jäisi aina jokin muisto tulevista hääpäivistä.
Koristelin paperin, jolle kirjeen kirjoitin
Aiotteko hankkia huomenlahjan? Mitä aiotte hankkia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti